En saa unta. Musta tuntuu kuin elämä valuis ulos mun suonista.

Tänään mä en vain jaksanut enää hengittää. 

Hullua miten ihmiset taantuu niin helposti keskivertoelämään. Ei, mä en sano että kaikkien tulisi olla jotain kuuluisia jostain mitä tekee hyvin tai jotain. Muttakun siitä aina puhutaan, että haluaa jättää jälkensä historiaan. Kaikkihan siitä puhuu.. ja silti jäävät tavallisiksi, massaksi, menenaimisiin-hankilapsi-blaahblaah-kuole-perjaate. Kai sitte jengiltä lähtee potku pois suurimmalta osalta siinä kahenkympin tienoilla. Se on vaan jotenki nii sairasta kattoo vanhoja frendejä joiden kanssa oli joskus teinivuosina. Kuinka ne on muuttuneet, kaikki tyyliin opiskelee tai töissä, minä makaan himassa ja piirrän seiniin kuuliksella pilluja. Sillon ku mä olin vielä niiden kaveri vuosia sitten niin meistä piti tulla ainakin rikkaita, nyt ne on lähihoitajina vanhustentalo kuivakorvassa ja niiden jutut on sitä tasoaki. Kaikki jotain saatanan pikkuvaimoja, puhuvat siitä mitä laittais ukolle ruuaks. Voi oksennus.

Omat jutut on selvästi jääneet jonnekin yläasteelle. En mä vieläkään ymmärrä aikuisia.